Mimmi

                          FIMVA BH TK1 TK2 BORDERLUCK'S SPEEDY MIRACLE

                                                    Om: Pirjo Miettunen

TNS-kantaja. CEA/CH Terve vanhempien tulosten perusteella.

Luonnetesti Pietarsaari 28.8 2010 , Pasi Halme ja Pekka Orava

Toimintakyky +1, kohtuullinen

Terävyys +1, Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +2, suuri hillitty

Taisteluhalu +2 kohtuullinen

Hermorakenne +1 hieman rauhaton

Tempperamentti +3 Vilkas

Kovuus +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukausvarma.  p,171. 

Mimmin kanssa harrastan Tokoa, TK1 koulari saavutettiin neljännestä kokeesta. Ehdottomasti jatketaan kisaamista, nyt vain hiotaan avoimen liikkeitä kuntoon.

Hakua hiukan aloitettiin, se olisikin ollut oikein meidän laji, mutta kun on tuo aika niin rajallista harrastaa, niin se ainakin toistaiseksi on jäänyt.

Mimmi on erittäin vilkas ja vauhdikas, mutta se omaa hyvän keskittymiskyvyn tarpeen vaatiessa. Se on ollut erittäin mukava kouluttaa, koska se haluaa miellyttää, ja on nopea ja halukas oppimaan. Osaa todella rauhoittua kotona, niin ettei koiraa kotosalla juuri huomaa..

Se on erittäin ihmisrakas, voi sitä poloista joka meille uskaltautuu, sillä täällä on kaksi pusukonetta vastassa :o)

Nyttemmin Mimmi on tasaantunut kun on aikuistunut, mutta pentuna olessaan se oli aikamoinen viikari... Oli muutamaan otteeseen henkikultakin vaarassa.. Eräänä yönä sen ollessa ehkä kolmen -neljän kuukauden , minä heräsin (onneksi) yöllä oksenteluun. Pikkukoira oli napannut ja syönyt kokonaisen purkin ksylitolipurkkaa, ja oli melko heikossa hapessa.. Minä soittamaan hädissäni päivystävälle, joka käski antaa sokeria suuhun tunnin välein. Kyllä säikäytti, mutta siitä selvittin. Sitten jokunen kuukausi myöhemmin pikkukoira päätti yön pimeinä (tylsinä) tunteina nakerrella ja mutustella ikkunoiden sälekaihtimien pitkiä naruja melkoisen pätkän.. Taas oli koiruus heikkona ja soitto lääkäriin, joka tuumasi että toivottavasti tulee ulos, ettei tarvitse leikata. Ja niinhän se onneksi tuli... Noh, sitten koitti pikkukoiran ensimmäinen joulu, ja ylivoimainen houkutus herkkusuulle oli joulusuklaalevy, jonka se päätti kähveltää pöydältä. Ja taas sai jännittää kuinka tässä nyt käy, kun on pyhät ja kaikki... No eihän tämä rauta- maha ollut moksiskaan, mutta sen jälkeen pikkukoira nukkui yönsä näyttelyhäkissä sänkyni vieressä, ihan oman turvallisuutensa turvaamiseksi :o)

KERTAKAIKKIAAN IHANA PAKKAUS!!!!!!!!!!!!!

  

Kemijärven leirillä, ikää noin

kolme kuukautta..

Kuvat: Outi Heikkilä-Toni

Ja näin minä kasvan:

                            7 Viikkoa.                    Kuva : Sari Solanti                                    

N. 9 Kuukautta

                                              N. 1,3 Vuotta. Wau mitkä linjat :o) 

                                                            4 vuotta